LIEKKI - lehti vuodelta 1995

Die Flamme:

LIEKKI KORKEALLE

60-luvun sosiaalidemokraattinen valhe on nyt kerännyt viimeiset voimansa Lipposen taakse. Kansainvälistä on laulettu jo liiankin kanssa. On aika kohottaa kansallinen liekki korkealle. Tämä on erityisen tärkeää nuorelle sukupolvellemme, jota on saastutettu saatanallisella kansainvälistämisellä ja rotua turmelevalla YK-kasvatuksella.

Sosiaalidemokraattisen valheen pauloihin kietoutuneet suuret ikäluokat ovat tehneet itselleen kansaa hajottavia epäkansallisia virkoja (pakolaiskeskuksineen), pilkaten siten esivanhempiensa työtä. Samalla itseään hyödyttävällä valheella he ovat itsekkäästi tehneet jälkeen tulevasta sukupolvesta tarpeettoman. Sosiaalidemokratia, jota kannattaa pääasiassa yli 50-vuotiaiden ikäluokka, ei ole jättämässä nuorille muuta kuin työttömyyttä, velkaa, pilatun luonnon ja avatut rajat huumeongelmineen.

Kirottu olkoon heidän YK-kasvatuksensa! Kirottu olkoon heidän epäkansallinen sosialisminsa ja markkinataloutensa! Liekki polttakoon YK:n levittämän pahuuden yltämme. Raivatkoon se meille uuden kansallisen huomenen!

SAATANAA PALVONEEN PRESIDENTIN  JÄLKEINEN HAASTE:

TARVITAAN JOHTAJUUTTA, - EI DEMOKRAATTISTA ASKARTELUA

Suomen kansa on ajautunut todella keskinkertaisuuksien käsiin. Tottumus on niin suuri voima ihmisissä, että sen avulla maatamme "johtavien" suurten puolueiden johtoasemiin on niiden sisällä tapahtuvan kähminnän seurauksena noussut henkisiä kääpiöitä. Eräs tällainen traaginen lipsahdus oli Mauno Koivisto. On myös hänelle itselleen valitettavaa, että hän ajautui kykyjensä yläpuolella olevaan tehtävään. Tästä saa kärsiä koko kansa - ja vielä kauan hänen jälkeensäkin.

Koiviston (ts. puoluekoneiston) aivoilla ajatteleva yksilö muistelee jälkeenpäin kuinka hän oli "muodollisesti" yhtä pätevä kuin muutkin ehdokkaat. Hänen perustelunsa ohessa hyvin yleinen etenemisperuste puolueissamme on se, kenen vuoro on (Nyt on Villen aika jne.). Puolueissamme ei välitetä siitä, kuinka tehtävät hoidat kunhan vaan et ole liian isänmaallinen tai kyvykäs ja uhkaa siten muiden mukaviin asemiin nousseiden oloa. Johtajalta vaadittava ominaisuus pyrkiä tilanteen ja tehtävänsä herraksi on lähes tuntematon puolueissamme. Siksi Ahon ja Lipposen kaltaiset ovat pääministeriainesta puolueissamme.

Koivistokin lienee ollut hyvä kompromissi näille kähmijöille. Puoluenilkkiemme korvia on täyty-nyt hivellä, ajatusmaailmansa imeneen, Koiviston suloiset sanat vallan jakamisesta. Puolueillemme "arvo-valtaansa" tarjoava Koivisto sanoo nyt kun ei niin suurista menestyksistä voi puhua, että koko kansa on vastuussa maan tilasta. Siinä Koivisto ylittää jopa puolueidemme keski-määräisen tason röyhkeydessään.

Aina on johtaja, jolla on vastuu viime kädessä myöntää hän sen tai ei. Koiviston selitys, että koko kansa on vastuussa kasinovuosista on tyypillistä puolueissamme vallitsevaa vastuuttomuutta mikä on saanut maamme tähän tilaan. Suomessa on presidentillä ollut suuret valtaoikeudet siksi, että on odotettu tehtävässä olevan sellaisia henkilöitä, jotka tarvittaessa käyttäisivät valtaa. Mm. kasinovuosien hillittömyyden rajoittaminen olisi ollut mahdollista vain presidentin runnoa kuriin. Mikäli hänellä olisi ollut pienikin näky, että maamme voi ajautua nykytilan olisi hänen pitänyt tarvittaessa ylittää jopa valtaoikeuksia tilanteen pelastamiseksi. Koivisto, saatananpalvojalaitoksien pankkien, helmassa kasvaneena ilmeisesti vain sai nautintoa muiden saatanallisen kulutushimon katselemisesta. Koska presidenttimme ei tehnyt mitään, kansa tulkitsi asioiden menevän hyvään suuntaan. Mitä yksittäinen ihminen olisi voinut muutakaan? Nyt Koivisto mukaan kaikilla on vastuu tapahtuneesta!

On selvää, että Koivisto ei nähnyt mihin maamme oli ajautumassa. Tästä hyvä esimerkki on hänen toimintansa v.1990 Persianlahden sodan aikoihin. Juuri kun olimme kuilun partaalla, Koivisto, jota kutsutaan ulkoministeriössä myös Mauno "Mansikanpoimijaksi" (viittaa hänen kansainvälisiin asioihin liittyvään kokemukseen, jonka hän hankki nuorena Englannissa mansikoita poimimalla), aloitti vuonna 1990 vihan-lietsonnan Irakia vastaan sen sijaan, että olisi hoitanut oman maansa asioita. Todennäköistä on, ettei hän nähnyt kiivaudeltaan omaa tilaansa. Päinvastoin Koivisto lienee silloin ollut ottamassa kunniaa (jota hän tuskin olisi jakanut kansan kanssa) maan asioiden hoidosta. Hän syytti Irakia "taloudellisten resurssien haaskaamisesta". Hän siis sanoi tämän v.1990! On muistettava, että Irak oli käynyt 8-vuotisen sodan eikä taloudenpito sodan oloissa välttämättä ole yhtä helppoa.

Muutama vuosi Koiviston saatanallisen vihanpidon jälkeen hänen omat sähläilynsä eivät enää ole peitettävissä. Maamme seuraavien sukupolvien kädet on nyt sidottu todella pahasti. Koivisto on alkanut kansansa syyllistämisen ohessa syyttää jo seuraajiaan tapahtuneesta. Tyypillinen demokraatti!

Isänmaallisen suomalaisena ei voi kuin sylkäistä kuvaruutuun, kun Koiviston kaltaiset nilkit ilmaantuvat televisioon. EI KIITOS DEMOKRATIALLE !

PAAVO LIPPONEN - MIKÄ MOOSES?

Sosiaalidemokraattisen orjamentaliteetin omaava Lipponen on kaikissa käänteissä pyrkinyt orjuuttamaan maamme halpoja arvoja edustavien maiden alle. Nyt hän on hirtehisen huumorin sävyttämänä ottanut Mooses-lempinimen. Ilmeisesti joku EU-politiikkaan katkeroitunut demari on suositellut vertausta, joka on mahdollisimman kaukana Lipposen toiminnasta. En ainakaan ole havainnut, että Lipponen olisi johdattamassa Suomea aikamme suurvallan, EU:n alaisuudesta vapaaksi luvattuun maahamme.

Poissuljettua ei myöskään ole sekään vaihtoehto, että joku Lipposen toiminnan johdosta käsiään hierova juutalainen olisi jalosti tarjonnut Mooses-titteliä. Euroopan Unioni saattaa olla mooseksen-uskovien luvattu maa ja siten Mooses saattaisi sopia työnimeksi orjien värväämiseen "Moosekselle" (EU).

Joka tapauksessa tässä raamatusta otetussa symboliikassa ei ole mitään isänmaallisesti katsoen arvokasta. Turha on odottaa Koiviston politiikkaa muotoilleen Lipposen olevan edes sodan käyneen Koiviston vertaa isänmaallinen. Hänen huulensa ovat pikemminkin nautiskelijan huulet. Niiltä valuvat sanat lupaavat kestävien arvojen sijaan Kanervan tavoin vain politikoille hyvää oloa.

Isänmaallinen liikehdintä maassamme on noussut haastamaan 60-luvun liturgien tyhjät puheet ja pyrkii palauttamaan maahamme kansallisen maailmankuvan terveet arvot. Kaikki voivat nähdä mitä he tarjoavat.

LIITTYKÄÄ TOIMINTAAN!

AMERIKAN NATIONALISMISTA PUUTTUU KANSALLISHENKI

Maassamme luetaan paljon Amerikan nationalistien julkaisuja. Pitkälti niistä on lähtöisin myös mm. skinhead-liikkeen White Power-ideologiat. Perussanoma niissä on, että ei-valkoiset lisääntyvät maailmassa nopeasti ja valkoisten osuus maapallolla vähenee koko ajan. Siksi valkoisten tulisi olla yhtenäisiä. Tämä Amerikasta tuleva nationalismi on ajankohtaisempaa kuin vuosisadan alun Euroopan nationalismi ja sen näkökulma voi parhaillaan täydentää omaa menneisyydestämme tulevaa.

Heidän päävihollisensa on ymmärrettävästi juutalainen. Näiden vaikutus maassa on niin suuri ja valkoisten kannalta tukahduttava. Suomeen tullut juutalaisvastaisuus on tullut pitkälti sieltä (kuten myös heidän palvontansakin valittuna kansana). Suomen juutalaiset ovat kuitenkin pääasiassa täysin harmittomia eivätkä uhkaa maatamme ja siksi olisikin syytä vastustaa juutalaista henkeä vastustamalla amerikkalaisuutta, kuten Euroopan nationalistit tekevät.

Pääpaino olisi kuitenkin suunnattava oman kulttuurin herättämiseen. On nimittäin turha lähteä siitä, että nyt vallassa olevien 60-lukulaisten ote kestää enää kauaa. He ovat saastuneet jo Amerikan mädistä arvoista eikä heitä enää voi auttaa. Siksi pääpainon tulisikin nyt kohdistua omien juuriemme esiin tuomiseen.

KDP vaalii kolmekymmenluvun Suomi-Saksa akselin perintöä johon Kansallinen Radikaali-puolue on tuonut oman panoksensa tuomalla amerikkalaista nationalismia maahamme. IKL ja Isänmaallinen Oikeisto puolestaan ovat käymässä kiinni oman maamme perintöön, Isänmaalliseen kansanliikkeeseen, Kalevalaan ja muihin kansamme muinaisen suuruuden myytteihin.

HERÄTKÖÖN SUOMI!

SUOMEN PUOLUSTUSVOIMAT ON JOUTUNUT EPÄKANSALLISIIN KÄSIIN!

Suomen Puolustusvoimat on joutunut epäkansallisen johdon alaisuuteen. Puolustusvoimiemme komentajan ohessa myös maamme presidentti on ollut Neuvostoliittoa maailman mittakaavassa rakentavan YK:n palveluksessa. Heidän solutustyönsä on nyt siis totta ja onkin toivottava, ettei se johda epäkansalliseen politiikkaan.

Puolustusvoimiemme komentajana toimiva YK-virkailija Hägglund kaavailee suomalaisten lähettämistä YK:n moraalittomiin rauhanpakotusoperaatioihin. Mikäli suomalaisnuoria todella aletaan uhrata vieraiden valtojen etujen puolustamiseen, on isänmaallisten suomalaisten harkittava Lapuan liikkeen keinojen ottamista käyttöön kansan pettureiden varalle.

Toisin kuin Hägglund, presidenttimme Ahtisaari on Suomen kansasta lähtöisin ja onkin toivottavaa, ettei hän sentään uhraa omia kansalaisiaan joidenkin suuruudenhulluuden tuottaman maailmankyläideologian takia!

___________

HUIPPUKIRJOJA:

Suuri Pohjoinen Rotumme/Hoskins, 38 s.................35,-

Bolsevismi Mooseksesta Leniniin/Eckart ,36 s.......35,-

Turnerin Päiväkirjat/Mcdonald,25 s..........................20,-

Miksi Juutalainen Menestyy II/ 101siv......................45,-

Miksi Juutalainen Menestyy III/ 104 siv...................50,-

ANTIZION:juutalaiskysymys/ Rabbi E.Ram, 41s.  40,-

Miksi Totuudesta vaietaan/Heinz Roth, 117 s.         50,-

Rotu-oppi / Pekka Siitoin, 45 siv.................................25,-

Juutalaisiako 6 miljoonaa?/ IHR, 40 s.......................35,-

Israel ja Maailmansota/ B. Friedman, 44 s................40,-

____________

OKLAHOMAN POMMI -

PILKATUN KANSAN VASTAUS

Yhdysvalloissa liittovalion rakennukseen tehtiin pommi-isku. Turnerin päiväkirjat, joista kooste on julkaistu myös suomeksi on kuvannut tulevaan aikaan sijoittuvaa rotusotaa. Onko se nyt vihdoinkin käynnistynyt?

Jännitteet maassa ovat kiristyneet, josta pommirjähdys on selvänä osoituksena. Keinotekoisilla aineilla dopatut amerikkalais-poliitikot irvistelivät vihassaan kuin mitkäkin nistit uutisen kuullessaan. Heidän ensimmäinen reaktio oli kosto.

Eikö heille tullut mieleen muuttaa politiikkaansa ja alkaa rakentaa kansalaisilleen siedettävää yhteiskuntaa? Ei, he jatkavat valhettaan rahapiirien käskystä ja syöttävät kuin lopun ajan edellä entistä kiivaampina liberalistista valhettaan. Siitä kärsii myös Suomi johon ollaan 60-luvun seurauksena tuomassa monirotuisuuden ongelmaa.

Suomen Ulkopoliittisen Instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta tuli uutisen kuultuaan televisioon kommentoimaan. Hänen tyhjä päänsä oli pikakonekirjoittajan tavoin rekisteröinnyt ilmeisenä esikuvanaan olevan supervallan johdon elkeet. Hänen kasvonsa sinkoilivat vihaa kuin kyseessä olisi ollut jonkinlainen hyökkäys joitakin pyhiä arvoja vastaan. Hänen vihansa hekumoi arvioissa minkä mahdollisen ulkomaan kimppuun nyt hyökättäisiin. Hän tuntui pitävän joidenkin kyhättyjen verukkeiden perusteella Libyaa vastaan suunnattua täysin moraalitonta ja kansallisen maailmankatsomuksen mukaisesti jopa rikollista kostoiskua jotenkin legitiiminä. Tuli oikein mieleen, että onko meillä enää ollenkaan kansallista ulkopolitiikkaa.

Oliko se juuri Tapani Vaahtoranta vai joku A-studion toimittaja kun meni Missisippi-joen tulvimisen aikaan niin pitkälle, että havainnollisti suurkirkon rappusilla kuinka korkealle vesi Suomessa tulvisi. Samaan aikaan maassamme olisi ollut aihetta käyttää energiaa omien työttömyys ym. ongelmien ratkomiseen. Silloinkin Koiviston luottomiehet pitivät omia ongelmiamme vähäisinä suuren Missisippin tulvimisen rinnalla.

Nyt Vaahtoranta tuntui toivovan, että USA suorittaisi jonkin kostohyökkäyksen jonkin ulkovallan kimppuun, että voisi seurata sellaisia asioita, mihin kansainvälinen lehdistö antaa oikeat vastaukset, eikä voi tehdä virheitä. Vahtoranta ilmeisesti tuntui pitävän ajatuksena mahdottomana oman maan kansalaisen suorittamaa pommi-iskua. Hän on yhtä sokaistunut esikuvakseen ottaman Yhdysvaltojen olojen suhteen kuin kiivaimmat kommunistitkin olivat Neuvostoliiton suhteen. Todellisuudesta irronnut johtomme on hylännyt kansallisen politiikan jo ajatuksenakin. Suomesta yritetään tehdä monikulttuurinen maa, kun amerikkalaine lehdistö syöttää sellaista roskaa. Kaduilla jo nykyisen ulkomaalaismäärän kanssa tappelemaan joutuva nuoriso ymmärtää täysin, miksi on nimenomaan todennäköistä, että USA:ssa alkaa räjähdellä pommit maan valtavan rotu-ongelman vuoksi.

Vaikka Oklahoman pommi-iskusta tuomittavat eivät olisikaan virallisen tulkinnan mukaan tehneet tekoaan rodullisista motiiveista, on kuitenkin selvää, että tyytymättömyys maata kohtaan lähtee juuri monikulttuurisuudesta.

SUOMEN ON SYYTÄ OTTAA OPIKSEEN AMERIKAN LÄPEENSÄ MÄDÄSTÄ SYSTEEMISTÄ, ENNEN KUIN TÄÄLLÄ JÄNNITTEET PURKAUTUVAT POMMEINA. KANSALLINEN AJATTELU ON MAAMME AINOA PELASTUS!

KOMMUNISMI SUOMESSA

 

Seuraavassa eräs kirjoitus 1990-luvun puolestavälistä. Silloin ajateltiin, että kommunistit olivat Neuvostoliiton kätyreitä ja heidän toimintansa ja aatteensa romahti kun Neuvostoliitosta tullut rahoitus loppui.

Suurin silmänkääntötemppu on näin 20 vuoden jälkeen katsottuna se, että samat kätyrit, jotka palvelivat Neuvostoliittoa eivät halunneet jatkaa kommunisteina. Vaara ohi? Vai oliko?

Siihen aikaan taidettiin riemuita turhan aikaisin. Kätyri on aina kätyri. Vaikuttaa siltä, että 1990-luvun alussa kommunisteilla ja muilla KGB:n kätyreillä olikin salainen suunnitelma. Syleiltiin länsimaiset arvot. Ajettiin ihmisoikeuksia ja feminismiä. Sinisilmäiset porvarit alkoivat luottaa näihin. Suuri virhe. Jos on kerran pettänyt isänmaataan Neuvostoliiton kanssa, pettää herkästi myös jonkin toisen vallan kanssa.

Heidi Hautalat ja kumppanit ovat kaikkein fanaattisimpia suhteessa Venäjään tänä päivänä. Miten isänmaallisen ihmisen pitäisi suhtautua? Mielestäni pitäisi käyttää tervettä järkeä.

Jos kerran vuonna 1998-1999 Sorokset ja kumppanit yrittivät kaapata koko Venäjän haltuunsa. Ensin lainaa IMF:n kautta ja sitten alettiin kiristää Jeltsin eroamaan. Venäjän kultavarat ja öljyvarat haluttiin teurastaa ja lyödä lihoiksi Hodorkovskien ja kumppanien avittamana.

Ilmeisesti kävikin työtapaturma ja Putin onnistuikin pääsemään itsenäiseksi. Siinä auttoi Lähi-idän sodat ja huomion kiinnittyminen toisaalle.

Venäjän kanssa on aina oltava varuillaan. Siitä huolimatta on selvää, että juutalaiset kapitalistit olivat 1990-luvulla nakertamassa Venäjää.

Ja ketkä olivatkaan kommunisteja. Juutalaiset. Kun Neuvostoliitto romahti ohjasi kansainväliset juutalaisjohtoiset kommunistiset liikkeet, jotka palvelevat juutalaista rahavaltaa, omat kätyrinsä kaikkialla siirtymään ihmisoikeusoppien ja läntiseen liberaaliin leiriin. Niin myös Suomessa.

Joka tapauksessa, tässä 1990-luvun artikkelissa, jonka kenties joku supolainen "cold warrior" kirjoitti äärioikeistolaiseen lehteen, on hyvin kuvattu kommunismia Suomessa. Se on hyvää tausta lukemista nuorille, jotka eivät muista tuota aikaa. Täällä palmujen alla ei kommunismi paljoa häiritse.


"KOMMUNISMI SUOMESSA




Suomen kommunistiset liikkeet yhdessä Neuvosto-Venäjän kanssa ovat muodostaneet suurimman uhan Suomen nuorelle itsenäisyydelle. Lokakuun vallankumouksesta vuosikymmenen vaihteessa tapahtuneeseen Neuvostoliiton romahtamiseen suomalaiset kommunistit pyrkivät kaikin keinoin tuhoamaan yhteiskuntajärjestelmämme. Laillisten keinojen ohella harjoittivat kommunistit laajaa maanalaista ja aseellista toimintaa tarkoituksensa saavuttamiseen: Suomen liittämiseen Neuvostoliittoon tai vähintäänkin Neuvostomalliin perustuvan diktatuurin perustamiseen Suomeen.
Tässä kirjoituksessa käsitellään lähinnä kommunistien harjoittamaa maanpetollista toimintaa itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä. Kuuluivathan laittomuudet erottamattomana osana kommunismin sisimpään olemukseen.

PUNAKAPINASTA SKP:N PERUSTAMISEEN

Vapausotamme ikävän sivujuonteen, punakapinan johtajat pakenivat Venäjälle epäonnistuneen vallankumousyrityksensa jälkeen. Harhaanjohdetut kannattajat jätettiin raukkamaisesti vastaamaan johtajiensa raakalaismaisista edesottamuksista. Kiihotustyötä Suomen laillista hallitusta vastaan harjoitettiin jatkettiin kuitenkin välittömästi rajan takaa Neuvostojohtajien myötävaikutuksella. Uuden vallankumousyrityksen suunnittelu ja Suomen Neuvosto-Venäjään liittämisen valmistelu siirtyi näin Moskovaan.
Suomen kommunistinen puolue perustettiin Moskovassa elokuussa 1918. Suomalaiset kommunistit olivat tutustuneet Leninin teksteihin ja omaksuneet yhä väkivalatisemman linjan. Ohjlemassaan kommunistit eivät edes aikoneet osallistua Suomen valtiopäiväelämään. Valta tultaisiin ottamaan aseellisen vallankumouksen kautta. Käytännössä kommunistit aikoivat tyydyttää pohjattoman vallanhimonsa Neuvosto-Venäjän pistinten avulla.

UUDESTAAN ASEISIIN

Suomalaisista kommunisteista ryhdyttiin kokoamaan aseistettuja joukko-osastoja välittömästi epäonnistuneen punakapina jälkeen. Joukkoja johdettiin ja rahoitettiin Moskovasta. Nämä tukahduttivat yhdessä puna-armeijan kanssa itä-karjalaisten heimoveljiemme yritykset ravistaa bolsevikkien hirmuvalta harteiltaan. Päätarkoituksena oli kuitenkin koota voimia uuteen vallankumousyritykseen Suomessa.
Aseita ja miehiä kuljetettiin kaiken aikaa rajan yli Suomeen. Uusi vallankumous oli tarkoitus aloittaa pohjois-Suomesta käsin. Itä-Karjalan kansannousu lokakuussa 1921 sotki kuitenkin kommunistien suunnitelmat.
Bolsevikit olivat pettäneet Tarton rauhassa antamansa lupauksen itsehallinnon järjestämisestä Itä-Karjalaan. Alueella vallitsi hirmuhallinto suomalaisen kommunistin Edvard Gyllingin johdolla. Kansa nousi epätoivoiseen vapaustaisteluun sortajaansa vastaan. Tätä kansannousua kukistamaan täytyi bolsevikkien lähettää suomalaisistakin koottu vallankumousarmeija. Virallisen Suomen penseä suhtautuminen heimoveljiemme vapauspyrkimystä kohtaan on vähintäänkin häpeällistä, kun näin jälkikäteen tiedämme sen kenties pelastaneen Suomen itsenäisyyden.
Punaupseeri Jahvetti Moilasen johdolla tehtiin kuitenkin vallankumouksen nimissä läskikapinana tunnettu ryöstöretki Sallaan. Virallisen historian kirjoituksen väite läskikapinasta SKP:n viimeisenä sotilaallisena operaationa Suomessa ennen toista maailmansotaa ei pidä paikkaansa. SKP:n johdolla harjoitettiin taukoamatta 20- ja 30-luvuilla sotilastiedustelua, ts. vakoilua ja kiihotustoimintaa Suomen puolella. Pitkä Neuvosto-Venäjän vastainen raja saattoi mahdottomaksi kommunistien rajan yli harjoittaman myyräntyön täydellisen tukahduttamisen.

MYYRÄNTYÖTÄ PARLAMENTARISMIN VARJOLLA
Sosiaalidemokraattisen puolueen epäonnistuneen valtausyrityksen jälkeen perustivat kommunistit Suomen sosialistisen työväenpuolueen toukokuussa 1920. Ohjelman puolueelle laati Moskovasta O.W.Kuusinen ja perustava kokous hyväksyi päätöksen puolueen liittymisestä kommunistisen internationaalin jäseneksi.
Etsivä keskuspoliisi lopetti tämän maanpetollisen toiminnan heti alkuunsa ja korkein oikeus tuomitsi yksitoista kommunistia valtiopetoksen valmistelusta kuritushuoneeseen. Puolue perustettiin uudelleen jo kesäkuun lopulla, jolloin maininta internationaaliin liittymisestä jätettiin pois. SSTP päätti kuitenkin syyskuussa 1921 hyväksyä internationaalin linjan, vaikka ei jäseneksi liittynytkään.
Kaikista valtiovallan toimista huolimatta kommunistit jatkoivat myyräntyötään yhteiskuntajärjestelmämme ja itsenäisyytemme tuhoamiseksi. Tammikuussa 1923 perustettiin Mannerheimin ja Svinhufvudin johdolla Suomen Suojelusliitto voimien kokoamiseksi kommunismia vastaan. Kyösti Kallion johdolla hallitus aloittikin toimet kommunismin tukahduttamiseksi. SSTP:n kanssa kiinteässä yhteistoiminnassa ollut Suomen sosiaalidemokraattinen nuorisoliitto lakkautettiin huhtikuussa 1923. Samoin kävi SSTP:n tilalle perustetulle Suomen työväenpuolueelle, joka tuomittiin rikolliseksi järjestöksi. Johtajat tuomittiin valtiopetoksesta. Näiden mukana kaikki STP:n kansanedustajat.
Pääosin itärjan takaa organisoitu lakkoliike vuosina 1927-28, Etsivän keskuspoliisin keväällä 1928 paljastama SKP:n maanalainen organisaatio sekä SKP:n järjestämät mielenosoitukset kesällä ja syksyllä 1928 saivat isänmaallisen kansan mitan täyttymään. Kommunismin lopulliseksi tukahduttamiseksi tarvittiin laaja kansanliike.

LAPUAN LIIKE JA KOMMUNISMIN TUKAHDUTTAMINEN
Lapuan liikkeen ansiot kommunismin julkisen toiminnan tukahduttamisessa ovat kiistattomat. Kansanliikkeen järjestämän talonpoikaismarssin ja voimakkaan valtiovaltaan kohdistetun painostuksen johdosta eduskunta hyväksyi lokakuussa 1930 ns. kommunistilait. Tämän kommunistien julkisen myyräntyön lopettamisen voidaan katsoa osaltaan vaikuttaneen siihen kehitykseen, joka mahdollisti Talvisodan ihmeen. Kansakunnan eheytyminen saattoi onnistua paremmin yhteiskunnassa, jossa ei sallittu kommunistien harjoittamaa valheellista kiihotustyötä.
***''(Tilaa kuvaa varten)

KOMMUNISTIEN EPÄONNISTUNUT VALLANKAAPPAUSYRITYS JA K.J. STÅHLBERGIN KYYDITYS

Vuoden 1930 tapahtumat on jälkikäteen - lähinnä kommunistien onnistuneen propagandan ansiosta - käännetty lähes päälaelleen. Kommunistien laillisen toiminnan kieltäminen on ollut suurin voitto yhteiskuntamme rauhanomaiselle kehitykselle. Nykyisin ajankohtaa käsitellään kuitenkin mm. "demokratian kriisi"-nimisten otsikoiden alla ja lapuan liike on tuomittu pohjalaisten ökyisäntien huligaanijärjestöksi. Kansanliikkeen merkitys kommunismin tuhoamisessa ja isänmaan pelastamisessa on tarkoituksella unohdettu.
Entisen presidentin K.J. Ståhlbergin kyyditys ja tähän liittyneet tapahtumat tulisi tutkia uudelleen ja valheellinen käsite Lapuan liikkeen osallisuudesta kyyditykseen kumota. Koko kyyditys oli osa Lapuan liikkeeseen soluttautuneiden kommunistien suunnitelmaa vallan kaappaamiseksi maassamme.
Kommunistit olivat tehneet täysin väärän tilannearvion katsoessaan ajankohdan sopivan vallankaappaukselle. Tilanne maassa oli kaikkea muuta kuin suosiollinen kommunisteille. Lapuan liikkeen toimet hyväksyttiin yleisesti ja kansa oli muutenkin isänmaallisen hengen innoittamaa. Kommunistien suunnitelman mukaan presidentti ja hallitus tuli kaapata ja kuljettaa itärajan yli. Tapahtumat menivät kuitenkin heti alkuunsa pieleen. Relanderin sijasta kaapattiinkin Ståhlberg eivätkä muutkaan ennakkovalmistelut onnistuneet. Ståhlbergistä piti päästä siististi eroon ja jäljet vallankaappausyrityksestä muutenkin peitellä. Ståhlberg jätettiin Joensuuhun ja syy kyydityksestä sysättiin Lapuan liikkeen niskoille.

OMAT KOIRAT PUREVAT

 

Suomalaisen kommunismin tukahduttamisessa viranomaisiamme suurempaa roolia näytteli kuitenkin neuvostodiktaattori Stalin. Kasvavassa voimantunnossaan oli Neuvosto-Venäjän politiikka tehnyt täyskäännöksen. Isovenäläinen imperialismi ei voinnut enää sallia kansallisia kommunistisia liikkeitä. Nämä koettiin uhaksi venäläisyydelle. Puna-armeijan katsottiin nousevan riittävän vahvaksi voimaksi suorittamaan maailmanvalloitus ilman paikallisiakin vallankumouksia. Näitä tarvittiin enää korkeintaan kulisseiksi puna-armeijan toimien oikeuttamiseksi.
Tämän suunnan saivat suomalaisetkin emigranttikommunistit kokea nahoissaan. Stalinin suurissa puhdistuksissa tuli heidänkin osakseen hävitä Siperian kuolemanleireille.
Jatkosodan päättyminen mahdollisti jälleen kommunistien laillisen toiminnan. Kyseenalainen kunnia kommunistisen liikkeen nopeasta jaloille pääsystä kuuluukin maamme viranomaisille. Nämä kun tarjosivat kommunisteille vankiloissamme turvapaikan Stalinin vainoja vastaan.
Uskomatonta oli kommunistiemme sinisilmäisyys Neuvosto-Venäjän toimia kohtaan. Ennen kuin nämä huomasivatkaan, oli aktiivisen vaikuttajan rooli vaihtunut täysin Moskovan juoksupojan asemaan.

O.W. KUUSISEN KANSANHALLITUS
Viimeistään Talvisodan syttyessä aukenivat silmät Euroopassa Neuvosto-Venäjän todellisia tarkoitusperiä kohtaan. Hyökkäystä pieneen puolueettomaan Suomeen ei Leningradin turvallisuudella voinut enää selittää.
Kommunistiemme rooliksi tuli esittää Moskovan asettamaa Terijoen nukkehallitusta. Yksimielinen kansamme näki kuitenkin tämän valheen läpi ja asettui kunniakkaaseen puolustustaisteluun idän punaista hyökyaaltoa vastaan. Tämän hyökkäyksen torjuminen viimeistään lunasti paikkamme vapaiden kansakuntien joukossa vastoin kommunistien toisen suuntaisia suunnitelmia.

YLEISEUROOPPALAINEN VOIMANPONNISTUS BOLSEVISMIA VASTAAN

Välirauhan ajan epävarmuus ja pelko uudesta Neuvosto-Venäjän hyökkäyksestä vaihtui Suomen liittymiseen yleiseurooppalaiseen rintamaan idän kommunismin lopulliseksi tuhoamiseksi. Toivo tuhatvuotisen vihollisen saattamiseksi polvilleen vei Suomen taistelemaan Saksan ja tämän liittolaisten rinnalle.

Euroopan voimavarat osoittautuivat kuitenkin rajallisiksi verrattuna idän loputtomiin ihmis- ja materiaalimassoihin. Saksaa vastaan liittoutuneet länsivallatkin tajusivat punaisen vaaran merkityksen liian myöhään. Kansakuntamme joutui taas pinnistämään voimansa äärimmilleen taistelussa olemassaolonsa puolesta.
Hinta vapaudesta oli kova. Raskaassa rauhanteosaa joutui Suomi mm taas sallimaan kommunistien julkisen toiminnan. Mikä paradoksi siihen sisältyikään Suomen joutuessa laillistamaan liike, jonka toiminta ja tavoitteet olivat kaikkea muuta kuin laillisia.

VAARAN VUODET

Sodan jälkeisiä vuosia sävytti jälleen pelko kommunistien vallankaappauksesta ja puna-armeijan miehityksestä. Kommunistit jatkoivat omaksumallaan linjalla noudattaen jokaisessa liikkeessään Moskovan valvontakomission määräyksiä. Suomalaiset osoittivat kuitenkin mm. asekätkennällä vastaavansa myös tähän hyökkäykseen. Neuvostoliitto epäröi ja kommunistien vallankaappaus kuivui kokoon.
Suomalaiset osoittivat olevansa kansakuntana voimakkaampia kuin Itä-Euroopan kansat, jotka yksi toisensa jälkeen luisuivat kommunistiseen diktatuuriin.

KOMMUNISMI EI OLE KUOLLUT
 
 

Tosiseikkaa kommunistiemme Moskovan juoksupojan roolista kuvaa hyvin se, että SKP teki konkurssin välittömästi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ulkopuolisen rahoituksen ehtyessä ei omilla jaloilla pysyttykään pystyssä. Kommunismi ei ole kuitenkaan keskuudestamme hävinnyt. 60-luvulla mädätystyönsä henkisessä selkärangassamme aloittaneet kommunistimme esiintyvät nykyisin liberaaleina, vihreinä tai jopa demokraatteina! Keskuudessamme harjoitetaan voimakasta propagandaa mm. rotusekoituksen puolesta. Tavoitteena, mikäpäs muu, kuin kansallisen olemassaolomme hävittäminen. Käsittämätöntä on joidenkin kansalaispiirien inho ja suoranainen viha omaa kansallista identiteettiään kohtaan.

TARVITAAN VASTAVOIMA

Nuoren kansallisen liikkeemme tärkeimpiä tehtäviä on tämän valheellisen hapatustyön todellisten kasvojen paljastaminen. Tarvitaan uutta kansallista heräämistä! Sillä vain kansallisesti yhtenäisinä, identiteetistämme ylpeinä pystymme säilyttämään kansallisen olemassaolomme."

Salanimellä kirjoitettu juttu jostain 1990-luvulta.
      

WERNER SOMBART JA KAPITALISMIN HENKI

Tässä olis tällainen dokumentti 1990-luvulta. Se julkaistiin aikoinaan jossain kansallismielisessä lehdessä.

Se sopii tänne siinä mielessä, että Sombart oli aatteellisesti Hitlerin aikakautta lähellä.

Werner Sombart ja kapitalismin henki

Saksalainen sosiologi Werner Som­bart (1863 - 1941) oli vuosisatamme alkupuolen tuotteliaimpia ja kuului­simpia sosiologeja. Hän on myös tyyppiesimerkki siitä miten finans­simafia voi - antisemitismin poltto­merkillä - painaa ihmisen koko elä­mäntyön unohduksiin. Sombartin­kin tapauksessa sikäli aiheetta, että hän ei ollut antisemiitti eikä rasis­ti. Hän oli mainituille tahoille paljon vaarallisempi mies - hän nimittäin päätyi kypsällä iällään antikapita­listiksi.

Juutalaiset ja kapitalismin henki

Sombart osoitti (v.1911) juutalai­suuden keskeisen roolin modernin paariakapitalismin synnyssä: "Kapitalismi syntyi lainarahasta. Rahan lainaamisessa on koko kapitalismin siemen ja itu. Vilkaisepa juutalaisten kirjoitettua traditiota, niin havaitset heidän tehneen rahanlainaamisesta taidetta. Jo varhain heille kehittyi pakkomielle siitä, että heidän onnensa oli omistaa rahaa. He luotasivat kaikki rahaan kätketyt salaisuudet - ja tulivat ensin rahan, ja sitten koko maailman ruhtinaiksi".

Monimuotoisuutta - ei assimilaa­tiota!

Joidenkin mielestä edellä esiintynyt sitaatti heijastaa anti-semitistis­miä. Se on kuitenkin erehdys. Sitä kirjoittaessaan Sombart oli nimittäin vielä harras kapitalismin ihailija, jopa sionismin kannattaja. Eikä hänestä myöhemminkään tullut varsinaista rasistia, ei edes NsdAP:n jäsentä: "Hän näet ajatteli, että on arvokasta säilyttää lajien moninai­suus. Samalla tavalla kuin eläinkun­nassa on monilajisuus arvokkaampaa kuin yksilajisuus. Assimilaatio johtaisi yhden ihmislajin syn­tyyn... Kaikenlainen ihmislajin yhtenäistäminen oli Sombartista vas­tenmielistä, sillä sen tuloksena ei voisi olla muu kuin yksi, kaikkialla vallitseva normaali ihmistyyppi, american man" (tai eurokansalai­nen). 

Juutalaisuuden henki meissä

Oivallettuaan 'talouden valtakauden' todellisen olemuksen, hän päätyi siihen, että juutalaisongelma ei enää suinkaan poistu häätämällä fyysiset juutalaiset. "Ongelmana on voittaa ja poistaa tepsivällä tavalla juutalai­suuden henki"... "Juutalaisuuden henki on muodostunut osaksi meitä itseämme, se ilmenee tuhansissa määräyksissä, käytännöissä: meidän laeissamme ja valtiomuodossamme, elämäntavoissamme, eritoten ta­louselämässämmeyms." (Saksalaisen sosialismimme)" tehtävänä on muuttaa yhteisön kulttuuri sellaiseksi, että se ei enää tarjoa kasvualustaa tuolle juutalaisuuden hengelle."

Sombart on tullut uudelleen muo­tiin. Hän kuuluu siihen vuosisadan alun maailmaan, jonka käsitteistö ja ajattelutapa eivät enää helposti avaudu meidän aikalaisillem­me.

Sombart on poikkeus. Häntä lukiessaan myös selvästi tajuaa miksi 1930-luvun Suomessa ei ollut kasvualustaa esim. Ensio Uotin markki­noimalle suomalaissosialismille. Silloisella agraariyhteiskunnalla ei olisi juurikaan ollut edellytyksiä tajuta yltiökapitalismin mukanaan tuomia varjopuolia. Tänä päivänä Sombart on entistä ajankohtaisempi meille. Voimme, Sombartin tavoin, omin silmin nähdä kansainvälisen megapääoman useimmat haittavai­kutukset. Yltiökapitalismi oli, Som­bartin mukaan, Baabelin tornin ra­kentamista, joka samalla vähitellen tuhoaa yhteiskunnan luonnolliset rakenteet. Hän ennakoi kaupunkien kuolemisen sellaisena kuin se tä­nään on meidän nähtävissämme (esimerkiksi Liverpoolissa tai Balti­moressa). Hänelle kirkastui ihmisen vieraantuminen koko karmeudes­saan, Sombartin sanoin: "Koko in­himillinen elämä on kadottanut si­sältönsä ja merkityksensä".

"Yltiökapitalismi on perkeleen keksintö, juuri siksi, että se on tuonut maailmaan tämän sisällyksettömän ja yhäti kiihtyvän liikkeen" (eksponentiaalisen kasvun). Sombartilla oli tapana perustella näkemyksiään laajalla (saksalaisella) tilastoaineistolla. Hänen tilastojensa luvut olivat vielä varsin vaatimattomia verrattuna siihen mitä meidän aikamme on saanut kokea.

Kehityksen seurauksena sotilaista­kin on tullut pelkkiä poliiseja, jotka vain huolehtivat paaria-kapitalistien etuoikeuksista (vrt. Eisenhower). Voiko kukaan kunnon sotilas arvostaa sellaista? Ei, sillä häneltä on samalla riistetty hänen sotilaskunniansa."jopa koko sotimisen mielekkyys on kadonnut", pohtii Sombart

Perusongelma: henkisen puolen katoaminen

Syynä koko tähän tragediaan - 'talouden valtakauteen'-Sombart piti sitä, että yhteytemme henkiseen puoleen on kadonnut. Vaikka hänen lääkkeensä kapitalistisen yhteiskun­nan sairauteen oli (kansallinen) saksalaissosialismi, hänestä: "Sosialismi ei voi avata uusia lähteitä; se ainoastaan voi ohjailla veden virtausta jättäen niiden alkulähteen Kaikkivaltiaan huomaan. Sosialismi voi kuitenkin padota vedet ja estää niitä saastumasta."

"Kaiken kaikkiaan: olemme jo kyp­siä muutoksettomaan talouteen ja lähetämme yltiökapitalismin sinne mistä se on tullutkin: hel­vettiin." Näin tiivistää Sombart näkemyksensä, jotka ovat tehneet hänestä mm. anglonationalistien talousgurun -ja toisaalta finanssi­mafian painajaisen. 

Adolf Hitlerin pöytäpuhemerkintä 3.2.1942

"Kuinka monta kertaa olen saanut kuulla:

"Miksi vastustaa vapaamuurariutta?" 

"Miksei juutalaisia voida jättää rauhaan?". 

Näine, jatkuvine painostus- ja kiristysyrityksineen,

 he ovat luoneet nuo näkymättömän vaikutusvaltansa

 verkot, aina samoin konstein ja kaikilla

 yhteiskuntaelämän alueilla.

  Kun loosit sitten kiellettiin, monet kertoivat

 tunteneensa helpotusta vapauduttuaan

 tästä kuristuslenkistä".